Petivaatteet

Sattupa silmään ihanat lakanat, jotka ois kyllä piristävät ja tykkään paljon. Ne on mallia Finlaysonin Kotona.

Nuitten kans yksvärinen aluslakana niin kyllä nukuttais kerrassaan hyvin. =)

Astetta isompi neulonta projekti

Aikas huikee suoritus neulonta-miehiltä =) Vai mitä?


UNRAVEL. Knitwear in Fashion - Phat Knits from MoMuAntwerp on Vimeo.

Suut makiaks ja kiharoista luopumista

Tehtiinpä tuossa pannukakkua ja pikaviinereitä Manun kanssa. Ja onnistuhan ne niin hyvin, että suut tuli tosiaan makiaks. Laitan myös ohjeet tänne niin ompahan itellä muistissa sit täälläki reseptikansion lisäksi. =)

 

PANNARI (pellillinen)

6 dl maitoa

4 kananmunaa

1 dl sokeria

1 tl suolaa

3,5 dl vehnäjauhoja

50 g voita (sulata)

Laita uuni lämpiämään 200-210 °C. (Uunista riippuen tämä voi vaihdella.) Ainekset sekoitetaan keskenään ja taikina kaadetaan pellille. Paistetaan n. 30-45 min.

PIKAVIINERIT (8 kpl)

4 levyä torttutaikinaa (tai kuten minulla oli Myllyn Paras lehtitaikina levyjä)

paistonkestävää hilloa (minulla oli Saarioisten mansikka marmeladia)

vaniljakreemiä

raesokeria

kananmunaa voiteluun

Laita uuni lämpiämään  225 °C.

Taikinalevyjen annetaan sulaa hetki huoneen lämmössä, kunnes ne puolitetaan. Puolikkaat voidellaan kananmunalla, jonka jälkeen ne "kastellaan" raesokeriin voideltu puoli alaspäin. Näin raesokeri tarttuu kiinni viinereiden päällys-pintaan.

Puolikkaiden päälle laitetaan nokare hilloa/marmeladia ja toinen nokare vaniljakreemiä. Vaniljakreemin valmistin Sallisen vaniljakreemi-jauheesta. Laitoin ½ dl vaniljakreemijauhetta ja 1 ½ dl kylmää vettä. Ainekset sekoitetaan tasaiseksi massaksi ja laitetaan jääkaappiin 5 minuutiksi.

Viinereitä paistetaan uunissa n. 15-20 min.

Että sellasia leipomuksia tällä kertaa. Hyviä jo siksi että on pikasia tehä ja maku on kyllä tosi maukas kummassaki. =)

Noista kiharoista luopuminen tuli ajankohtaseksi meijän esikoisen Manun kohdalla. Ajateltiin että jos hiukset alkais vähä vahvistumaan ja "tuuheutumaan" leikkauksen jälkeen. Pientä muutosta tuli leikkauksen myötä. Jotenki Manu on nyt isomman pojan näkönen. =)

 

Juhlaan valmistautumista

Ensi viikonloppuna on tiedossa parhaan ystäväni häät, joten juhlakamppeitten penkominen kaapin perukoilta alkoi. Minun ja mieheni juhla-asut olivat ihan ok ja uusia ei tarvinnut hankkia. Toisin oli pikku-herrojen asujen laita. "Manu" oli kasvanut edellisistä ja "Santerin" kokoisia juhlavaatteita ei meiltä löytynyt.

Mutta sain sitten poikien asut kokoon pikku kauppa-reissun jälkeen. Seuraavanlaiset asut siis tullaan näkemään ens vkl.

Tietysti jalkineet tulee vielä asuun. Manulle mustat juhlakengät ja Santerille ruskeat mokkasiinien tapaset tossut.

Vielä lopuksi kaunistakin kauniimpi runo, jonka sain kuulla puhelimessa rakkaalta ihmiseltä.

"Lapsenlapseni, pellavatukka,

lähelläni viivyit

pienen hetken.

Sormesi painautuivat

ikkunaruutuun.

Edessäsi siellä

maailma ihmeitä täynnä.

Lähdettyäsi ikkunassa

tahmea jälki.

Pienen kämmenen jälki,

lujasti sydämeeni painettu,

höyhenenkevyt."

Marjut Vannas

Teoksessa Askeleet tällä rannalla

Kasvua ja virkkausta

Tänään oli "Santerilla" neuvola ja oli komeasti poika kyllä kasvanu. Ja päätäki kannatteli mahallaan niin hienosti, että lääkäriki ihmetteli. On se aina niin ihmeellistä nhä kuinka ne omat poikaset kasvaa. :)

 

Ja onhan siitä matonkude-kerästäkin saatu jotain jo alotettua...

Että tällasta tänään. Nautitaan vielä näistä loppukesän päivistä, eikös?

Kerä

Tänään kävin ostamassa reilun 3 kilon kerän luonnonvalkoista matonkudetta. Se mitä siitä syntyy tulee sitten myöhemmin tiedoksi kuvien kera.

Vilinää ja vilskettä

Meijän perheessä on tosiaan vilinää ja vilskettä riittäny tässä viime kuukausina. Blogihiljaisuus on kestäny hävettävän kauan, jälleen kerran. Mutta en oo kerta kaikkiaan jaksanu/kerenny kirjottelemaan. Nyt katotaan jos uutta potkua tulisi tähänkin hommaan. =)

Sen vilinän ja vilskeen sankareina ovat häärineet...

Ylpeä isoveli "Manu" sai rakkaan pikkuveljen "Santerin" 19.7.2011 
klo 07.26. 

Pituutta pikkuprinssillä oli 50 cm ja painoa 3350 g.

Täällä on siis välillä vähän kädet täynnä töitä, mutta onneksi meitä on kaksi jakamassa tätä arkea eli minä ja rakas aviomieheni "Ana".  Ja tulihan se neljä vuotta täyteen yhteistä avioelämääkin 28.7. Eli neljä vuotta sitten vietettiin ikimuistoisia häitämme.

"Tahdon!" 28.7.2007

Näiden lisäksi oon innostunu virkkaamisesta ja neulomisesta lähinnä "Santerin" odotuksen aikoihin. Ja onneksi innostus jatkuu edelleen. Virkkaaminen on kuitenkin lähempänä sydäntä tai pitäiskö sanoo että lähempänä sormia/käsiä. Mutta omia tekeleitäni sitten myöhemmissä postauksissa.