keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Tuulensuojaan

Nythän on niin että meijän talossa on katto pään päällä ja tuulensuojalevyt laitettunna.


Tämä kuva on otettu meijän tontin takaa menevältä tieltä. Eli takaterassi on tuossa kohti missä on V-kirjain laudoista.

 Sitte taloa etupuolelta. Ikkunoiden aukot avataan sitte myöhemmin.

Siinä on sitte pääoven aukko, vessan pikku ikkuna ja yhden makuuhuoneen ikkuna.

Että alkaa se pikkuhiljaa näyttää talolta ihan. Sitte ku saahaan viel ikkunat paikolleen ja silleen niin ai että. =)

tiistai 20. marraskuuta 2012

Katteellista

Tännään olivat ahkerat työmiehet alottanneet aluskatteen ja ruoteiden laittamisen katolle. Kuvien ottaminen alkaa olla haasteellista (pimeyden/hämärän takia), ku ei päivällä pääse välttämättä kuvaamaan.


Kyseisessä kuvassa on meidän takaterassin "aluskatteellinen katto".

Suloisuutta


Voi sitä silmien loistetta ja intoilun määrää, kun Manu pääsi käymään loppukesästä silloisessa harjoittelupaikassa. Siellä oli kaikkea mitä piti nähdä ja kokeilla. Tässä nyt vain yksi maistiais-kuva. 
Lapsen ilo ja riemu on niin aitoa ja ihanaa!


Nukkuvan lapsen katsominen, sitä voisi tehdä aina ja pitkään.
Voin oikein tuntea sen "unen tuoksun"!
Niinhän sitä sanotaan, että nukkuvan lapsen, liikkuvan veden ja elävän tulen katsomiseen ei "väsy" koskaan.



Ihania muistoja viime kesältä/syksyltä. 
Tästä kuvasta tuli itelle heti erilaisia "merkityksiä" mieleen. Esimerkiksi kuinka poikien ikä "näkyy" kuvassa. Pojat siis lähti vain kävelemään siltaa pitkin ja oli pakko ottaa kuva kun se oli niin söpöä. Eli Santeri on vielä niin "pieni" että tarkistaa tuleeko äiti tai isi perässä. Ei uskaltaisi mennä yksin kauas. Manu taas luottaa että joku seuraa ja uskaltaa mennä eteenpäin. Samalla tukee, saattaa ja suojelee pikkuveljeä (kuten pääosin muulloinkin arjessa).

Hassua tää kaikki ja niin ihanaa! 
Nauttikaa tästä ajasta kun lapset on pieniä ja siinä lähellä, eikä pitkin maailmaa!

Rakkautta on... ;)

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Asiaa perunasta

Törmäsinpä mielenkiintoseen asiaan tuolla netin ihmeellisessä maailmassa. Ajattelin sitten jakaa asian teijän kanssa, rakkaat lukijat.


Eli kyse on perunan yhdestä ominaisuudesta. Nimittäin kuinka peruna sitoo suolaa itseensä. Eli jos tulee sattumoisin joskus vähän ruokaan hulahtamaan suolaa liikaa, niin ei hätää. Peruna tulee avuksi!

Näin se siis tapahtuu: Kuori peruna, leikkaa puoliksi ja nakkaa puolikkaat suolaisen ruuan joukkoon. Anna perunan puolikkaiden olla ruoan seassa 15-30 minuuttia.
Tämä niksi toimii erityisesti keittojen kanssa, mutta sitä voi hyödyntää myös patojen, laatikoiden ja sen sellasten kanssa.
Alkuperäisen artikkelin voi halutessaan lukasta täältä.

En oo testannu, mutta uskoisin että toimii!

lauantai 17. marraskuuta 2012

Kattoa pään päälle

 Tai siis oikeestaan kattotuolit rungon päälle. Alkaa vähä näyttää jo talolta. =)


torstai 15. marraskuuta 2012

Runkoa pystyyn


13.11.2012 oli perustusten päälle tehty kiertämään alajuoksut.

Sittenpä jotenki tuntu että talo suureni, verrattuna pelkkiin perustuksiin ja pohjaan. Kun 14.11.2012 runkopalkit oli noussu pystyyn. Ikkunoiden ja ovien paikatki jo näkyy.


 Kuva on otettu tiellepäin tulevasta julkisivusta. Oikealta lähdettynä ensimmäinen ikkuna-aukko on meidän (vanhempien) makuuhuoneen ikkuna. Sitten ikkuna, jonka kohdalle tulee ruokapöytä. 
Kaponen ikkuna-aukko tulee keittiöön jääkaappi-pakastin -yhdistelmän ja tason väliin.
Tuossa sinisen putken kohdalla on pääoven aukko. Sen vieressä näkyvä pieni neliö on vessan ikkuna.


Tämä kuva on siis talon "sisältä" otettu.


Tässä kahden vierekkäin olevan makuuhuoneen ikkunat. Edellistä kuvaa vastapäätä ovat siis nämä.

Tässä oikeassa laidassa on edellisessä kuvassakin näkynyt makuuhuoneen ikkunan paikka. Iso ikkuna vasemmalle siirryttäessä on olohuoneen ikkuna. Se tulee olemaan siis ISO ja turvalasia. :)
Seuraavana on ovi-aukko olohuoneesta takaterassille. Ovi tulee olemaan lähes kokonaan lasia. Ajateltiin, että kun olohuoneeseen ei tule kuin yksi ikkuna, niin maksimoidaan luonnonvalon määrä sillä, että ovi tulee isolla lasilla ja ikkuna on iso. (Hienosti selitetty :) )
Seuraava ovi-aukko on kodinhoitohuoneesta takaterassille.

Tässä sitten näkyy (edellinen kuva jää siis oikealle laidalle) saunan pitkulainen ikkuna, meidän makuuhuoneen pitkula ja normi-ikkuna sekä ruokapöydän kohdalla oleva ikkuna.

Ja olihan se tontille tämäkin tullut...


lauantai 10. marraskuuta 2012

Perustuksia

5.11.2012 oli tontilla perustusten teko vauhdissaan. Illalla vasta selvittiin kattomaan hommaa ja kuvat on siksi vähä tummia ja epäselviäki. Mutta kyllä niistä ite asia selviää.


keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Vistipuuroa

Tein tuossa yks päivä vispi-/lappapuuroa. Ja Manu totesi, että "Jes vistipuuroo. Minä tykkään!" Sanoin että niin minäki ja siks teen. Sitte siinä opeteltiin monta monituista kertaa sanomaan vispipuuro. On ne niin tiukassa jotkut sanat, että oppii sanomaan oikein. Tavuttaen menee oikein, mut ku pitää sanoo koko sana niin vanha vistipuuro sieltä vaan tulee. Toisaalta niin hauskaa ja ihanaa. =D


VISPIPUURO  (3-4 annosta)


 8 dl   vettä
n. 4 dl   puolukoita
n. ½ dl   sokeria
1 1/4 dl   mannasuurimoita (taikka mannaryynejä ;) )
ripaus suolaa

Kiehauta vesi ja marjat, anna kiehua n. 15 min. Mausta sokerilla ja suolalla. Tarkista maku.
Siivilöi halutessasi liemestä (marjat ja) marjan kuoret pois. Ne voi myös jättää, jolloin puurosta ei tule aivan yhtä sileää "vaahtoa".

Vispaa mannasuurimot(-ryynit) kiehuvaan liemeen ja anna kypsyä hiljalleen 5-10 min. välillä sekoittaen. 
Anna puuron jäähtyä. Vatkaa voimakkaasti, kuohkeaksi vaahdoksi, mieluiten sähkövatkaimella.

Puuron voi myös syödä ilman vatkaamista lämpimänä tai kylmänä marjapuurona maidon kera. 

On se vaan niin hyvää, ettei sanotuksi saa. Mmmm....!

Tuolitusta

Sunnuntaina eli 4.11.2012 oli meijän tontille tipahtanu kattotuolit. Aika hassua että sunnuntaina ne oli tullu, mut tuli ku tuli.



Mut kaikista hulluimmalta ja hassuimmalta tuntu jotenki tuo teksti niissä kattotuoleissa. 
"Katiska Silja & Antti (ja jotain ihme koodeja)"


On vaan niin vaikee käsittää edelleenki, että tää meijän yksi yhteinen unelma ja haave on toteutumassa. Monien vastoinkäymisten ja ongelmienkin kanssa ollaan painittu tämän talo-asian suhteen, että on niin vaikee käsittää.

Mut pakko se on nyt uskoo, että tämä onnistuu ja on totta!
Aina ei vaan jaksanu uskoo ja ees toivoo että se ois mahollista just meijän kohalla. (Joskus ehkä voi valottaa lisää...ehkä. Ajatellen lähinnä jos jollain on samankaltaista ollunna niin vois saaha vinkkejä toinen toisillemme. Eiks juu?)


Manu ja Santeri niin onnessaan kattotuolien päällä istuskeli. Rakkaat niin!
On muutes meijän perheessä uus "kiristyskeino" huomattu tehokkaaksi. Esim. Kun sanoo että, jos siivootte huoneenne niin pääsette raksalle. Kyllä rupee sellanen tohina huoneessa että ja kaiken hyvän lisäksi tulee niin siistiä että ihmetyttää.
Että on se vissiin uuden kodin rakennus pojistaki jännää, ihanaa, tärkeetä ja kaikkee. Ihan samalla tavalla ku itelleki.

perjantai 2. marraskuuta 2012

Lumikuorrutteessa

Siis nämä kuvat on tosiaan sitten siltä ajalta kun lunta vielä oli. =)

Styroksia tuli vaan lisää ja lisää. Tarpeenhan ne tietty on.

 Ojan vesiki tais olla jäätyny, ainaki pinnasta.

Kaivureita sekä salaojaputkia ja kaikkee

24.10.2012 ilmesty meijän tontille kaivuri ja työmiehiä. Päivällä ei päästy kattoon, mutta illalla pyörähettiin tontilla perheen ja hyvän ystävän seurassa. Kuvat on siis aikas tummia, mutta jotain kuiteski.



Manu mielissään tepasteli kattomaan tontille ja tietty kaivuria. Kaivuri ei siis enää siinä vaiheessa ollu käynnissä, joten uskalsi pojan päästää tuonne. =)


Työmiehet oli vielä illalla aikas myöhäänki tontilla. Ja olivat kerrassaan saanu paljo aikaseksi (ainakin mun mielestä) sen yhen päivän aikana.

Seuraavana päivänä piti käyä kuvaamassa oikeen päivänvalossa, että mitäs siellä sitten nyt olikaan tapahtunu.

Ojassa alkaa olla enenevissä määrin putkia ja styroksia.

Tällasia ne oli saanu aikaan. Siis kaivaneen ensinnäkin maata poies ja sitte laittaneet salaojaputkia ja sen sellasia. Sitten täyttäneet soralla "kuopan". Uusi talolle menevä liittymäki on jo muotoutunu. 

En oo hirveen hyvä liittämään noita kuvia yhteen, joten antakaa anteeksi kuvan liitoskohta. =) Pitää opetella seki homma, kuhan kerkeen.

torstai 1. marraskuuta 2012

Lumetonta

Näin kauniit puut oli vielä päivä pari sitten. Nyt ne on taas mustia... :(


Mutta raksan kannaltahan tällaset plussan puolella olevat kelit ois nyt juuri toivottavia. Sillä tällä viikolla pitäis alkaa perustusten teko.