Lunta, odotusta ja rauhaa

Oli niin ihanaa ajaa eilen töistä kotiin, kun oli työpäivän (tai oikeastaan illan) aikana satanut paljon lunta. Maa ja metsä olivat valkeita...Sillon tajusin sen...Taidankin rakastaa lunta (tällä hetkellä ainakin)!

Pakko oli ihan ottaa kuva työmatkalta kun palasin kotia kohti. Nyt syksyllä varsinkin oon kaivannu jotenki erityisesti lunta ja sen tuomaa valoisuutta.

Asiaan varmasti vaikuttaa surimmaksi osaksi se että ajan työmatkaa päivittäin n. 60 km. Tuntui heti lumen tultua, että en aja enää yksin tässä pimeässä illassa. Jännä juttu miten en oo ennen ees laittanu merkille, että mulla ois jotain tunteita lunta kohtaan. ;)

Onhan se joulukalenteriki pitäny aukasta. Tänä vuonna meillä on tällanen kalenteri. Eli jokaista päivää kohti on yksi kortti, jossa lukee runon muodossa paikka. Ja täällä paikassa on sitten jotain (jos tonttu on muistanut/jaksanut). =)

Pojat mielissään lähtee ettimään. Toki pitää vielä vähän avustaa siinä, mutta pikku hiljaa. Nämä kortit oli viime vuonna paikallislehdessä, josta nappasin ne talteen. Asettelin ne nyt noin tylsään perus-muotoon, mutta ens vuonna jotain eriä muotoa.

Ensimmäinen adventtisunnuntai ja sain jopa hetken nautti kynttilän tuomasta lämmöstä ja valosta. Se oli siis vain hetki, kun Santeri tahtoo nyt olla sellainen ettei liekki olisi pian ollut vain kynttilässä vaan jossain vähän muuallakin. Mutta rauhoittua kuitenkin vähän kerettiin.

"Nyt sytytämme kynttilän,

se liekkiin leimahtaa.

Me odotamme Jeesusta,

seimessä nukkuvaa."

V 13